Koululla on iso merkitys lasten ja nuorten elämässä

Viime aikoina on uutisoitu useista vakavista väkivaltatapauksista, joissa toiset lapset tai nuoret ovat käyneet yhden oppilaan kimppuun.

Tämän tyyppiset teot pitäisi nykyistä paremmin pystyä torjumaan jo ennakolta.

Aikuisten tulee ymmärtää, että kouluväkivalta on aina poliisin asia, ja että se on tekojen väheksymistä kutsumalla sitä koulukiusaamiseksi.

Kaikesta väkivallasta olisi tehtävä rikosilmoitus koulun toimesta.

Koulussa ja päiväkodissa lapset viettävät suuren osan päivästään, siksi niillä on erityisen paljon merkitystä. Koulujen ja päiväkotien pitäisi olla viihtyisiä ja turvallisia kasvupaikkoja, joissa lapset ja nuoret saavat kehittyä rauhassa ja kokea ensisijaisesti onnistumisen kokemuksia.

Paljon on julkaistu hienoja tutkimuksia ja strategioita ehkäistäkseen kiusaamista, mutta onko mitään tehty konkreettisesti?

MIELESTÄNI Jyväskylän kaupungin tulisi tehdä kiusaamisen vastainen ohjelma, jota alettaisiin toteuttamaan Jyväskylän kouluissa.

Opettajilla tulisi olla vastuu reagoida, jos oppilaiden fyysistä ja henkistä koskemattomuutta rikotaan. Koulun henkilökunnalla tulee olla konkreettiset keinot puuttua kiusaamiseen, jotta se saadaan välittömästi loppumaan.

Olen tässä koonnut toimenpiteitä, millä tavalla voisimme vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin ja kiusaamisen ehkäisyyn.

LASTEN JA NUORTEN hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ryhmäkoot ovat tarpeeksi pieniä, että jokainen lapsi tullaan kohdatuksi ja kaikki saavat laadukasta opetusta.

Henkilökunnan pitäisi voida niin hyvin, että aikuisten vaihtuvuus olisi vähäistä.

Erityisen tuen tarvitseville oppilaille tulee jatkossakin olla omat pienryhmät, jotta he saavat tarvitsemansa tuen. Koulut ja päiväkodit tarvitsevat omia pienryhmiä, erityisopettajia ja muita ammattilaisia, jotta normaaleissa luokissa säilyisi työrauha ja opetus voi edetä.

Koulunkäynninavustajia tarvitaan erityisesti alkuopetukseen ja välituntivalvontaan. Tutkimusten mukaan kiusaamista tapahtuu ylivoimaisesti eniten välitunneilla.

Välitunneille pitäisi järjestää yhteistä ohjattua tekemistä oppilaille ja kunnon valvontaa, johon voisivat vapaaehtoisesti osallistua oppilaiden vanhemmat sekä isovanhemmat.

Peruskoulujen tulisi olla puhelittomia opiskelijoille päivän alusta loppuun asti. Puhelimet eivät kuulu kouluajalle.

KOULUKIUSAAMISESTA tehdyn tutkimuksen mukaan tyypillistä on ollut se, että kiusaamisesta ei jää jälkiä: aikuiset eivät ole pystyneet puuttumaan siihen, koska sitä on tehty esimerkiksi jättämällä kiusattu porukan ulkopuolelle.

Lapsen sulkeminen ulos ryhmästä on yleinen ja usein näkymätön kiusaamismuoto. Empatia ja tunnetaitojen opetus on tuonut hyviä tuloksia, joten peruskouluissa 2 viikkotuntia jokaiselle luokka-asteelle antaisi hyvän pohjan kaveritaitoihin.

Hyvin suunniteltu tunnetaitojen opetusmateriaali konkreettisin tehtävin auttaa erityisesti niitä oppilaita, joilla ei ole luontaisia empatiataitoja, sekä niitä, jotka eivät ole kaveritaitoja kotona oppineet.

Jyväskylässä pitäisi palkata kouluihin kiusaamistyöntekijä, joka puuttuu matalalla kynnyksellä kaikkeen kiusaamiseen ottamalla vanhempiin yhteyttä ja tekemällä yhteistyötä lastensuojelun ja poliisin kanssa.

Aikuisten tiivis yhteistyö ja järjestelmällinen verkostoituminen auttavat kiusattua sekä myös kiusaajaa.

Kiusaajille olisi perustettava klinikka-luokkia toisen koulun tiloihin, jonne kiusaajat menevät harjoittelemaan käytöstä määräajaksi.

Käytännöksi on otettava se, että koulukiusaajat vaihtavat koulua, eivät kiusatut. Otetaan käyttöön jämerät toimet kiusaamista vastaan, sillä kiusaaminen jättää tuhoavat jäljet lapsen koko loppuelämään.

Kaisa Garedew